”Vaarana on, että voi ruveta uskomaan itseensä” – Valmentaa kuin nainen -hanke nostaa naisia valmentajiksi hitaasti mutta varmasti

Hanketyöntekijä Sanna Erdoğan sanoo, että valmentamispiireissä uudenlaista ajattelua voidaan pitää uhkana. Naisten mahdollisuuksia edetä valmentajana voi nimittää jopa sementtikatoksi, sillä joissakin lajeissa naisia ei huolita valmentamaan miehiä.

Naisia valmentajiksi kouluttava Suomen Valmentajien Valmentaa kuin nainen -hanke on tukenut kymmenen vuoden ajan naisten osallistumista valmentajakoulutuksiin ja tarttumaan sitä kautta vaativampiin valmennustehtäviin.

Hanketyöntekijä Sanna Erdoğanin mukaan kehitys on kuitenkin ollut hidasta. Vaikka naisten osuus valmentajina on kasvanut varsinkin nuorten maajoukkuetasolla, määrällisesti naisten osuus on saattanut kasvaa muutamalla valmentajalla.

Erdoğan on kouluttanut valmentajia ja valmentaa itse nyrkkeilyä ja potkunyrkkeilyä. Hän tekee tällä hetkellä väitöskirjaa urheiluvalmentajista kamppailulajeissa.

– Huippu-urheilussa naisia on valmentajina kaikkein vähiten, Erdoğan sanoo. 

Erdoğanin mukaan tutkimuksissa on analysoitu tekijöitä, jotka estävät naisia etenemästä valmentajiksi. Tätä nimitetään lasikatto-ilmiöksi. Tällä viitataan näkymättömiin esteisiin, joita naiset kohtaavat huippu-urheilun valmennustehtäviin tarttumisessa.

Vuoden 2019 valmentajakyselyn mukaan 33 prosenttia kaikkien lajien valmentajista on naisia. Lajiliitoilta kerätyn tiedon mukaan naisia on tavoitteellisissa valmennustehtävissä alle 10 prosenttia. Lajikohtaiset erot ovat suuria.

Muiden uratarinat vievät eteenpäin

Kun naiset kouluttautuvat valmentajiksi, on Erdoğan mukaan tärkeää kuulla muiden uratarinoita. Myös omaa ajattelua voi joutua muuttamaan. Erdoğan sanoo, että monet naiset ovat itsekriittisiä ja ajattelevat, että valmentamisen aloittaminen vaatii paljon kokemusta ja koulutusta.

 – Naiset kokevat olevansa tarkastelun alla sukupuolensa vuoksi. Miehille annetaan helpommin lupa epäonnistua ja kehittää valmennusosaamistaan.

Naiset ovat yleensä pieni vähemmistö valmentajakoulutuksissa, joten vain naisille tarkoitettuihin koulutuksiin osallistuminen on voinut olla outo kokemus.

– Eräs koulutukseen osallistunut sanoi, että suosittelee koulutusta kaikille, mutta vaarana on, että voi jopa ruveta uskomaan itseensä, Erdoğan naurahtaa.

Hankkeessa on noussut säännöllisesti esille huoli siitä, saadaanko naisia mukaan tarpeeksi. Kamppailulajien suhteen huoli oli turha. Vain naisille suunnattuun 1. tason eli perustason koulutukseen osallistui 30 naista. Kahden vuoden aikana 67 naista sai hankkeelta koulutustukea.

Naisjärjestöjen Keskusliiton vastaava pääsihteeri Nina Kaipio laajentaisi moninaisuuden ajatusta valmentamisessa entisestään. Kaipion mukaan urheilussa vallitsee edelleen poissulkeva, binäärinen sukupuolikäsitys, jonka mukaan sukupuolia on vain kaksi. Hän kehottaa pohtimaan, miten myös transihmiset ja intersukupuoliset ihmiset voivat edetä valmentajina.

– Urheilun poissulkevista normeista pitää ensin tulla tietoisiksi ja sen jälkeen on varmistettava, että vähemmistöryhmät ovat muutoksentekijöinä oikeasti mukana, Kaipio sanoo.

Uudenlainen ajattelu voi olla uhka

Yleensä valmentajaksi pyydetään. Erdoğanin mukaan eri urheilulajeissa on stereotyyppinen mielikuva sopivasta valmentajasta, mikä puolestaan vaikuttaa valmentajien rekrytointiin.

– Eri taustoista tulevat valmentajat toisivat mukanaan oman ajattelu- ja toimintatapansa, ja sitä kautta seuroihin saataisiin monipuolista osaamista.

Eräs koulutukseen osallistunut sanoi, että suosittelee koulutusta kaikille, mutta vaarana on, että voi jopa ruveta uskomaan itseensä.

Erdoğan kertoo, että tutkimuksissa naisten kokemia esteitä on kuvattu lasikaton sijaan jopa sementtikatoksi. Joissakin lajeissa nähdään hänen mukaansa mahdottomana, että nainen valmentaisi miestä tai miesjoukkuetta.

Toisaalta monet pitävät Suomea hyvin tasa-arvoisena maana. Pelkkä tasa-arvoon uskominen ei kuitenkaan muuta Erdoğanin mukaan kulttuuria alan sisällä.

– Hanke on osoittanut, että valmennuksen tasa-arvoon voi vaikuttaa, mutta se vaatii erityisiä toimenpiteitä.

Kaipio sanoo, että tasa-arvo ei tapahdu itsestään. Urheilussa on edelleen vallalla ajatus, että vain mies asiantuntijana on uskottava. Tämä koskee Kaipion mukaan niin valmentajia kuin kommentaattoreita.

– Tarvitaan edelleen keskustelua arvoista ja normeista sekä siitä, millainen mielikuva ”ihannevalmentajasta” on.

Miehiltä kaivataan tasa-arvotekoja

Hanke on juuri julkaissut sivun valmentaakuinnainen.fi. Työkalun avulla urheiluseurat voivat edistää valmentajien tasa-arvoa.

Erdoğan korostaa, että valmentajia valittaessa pitäisi mennä osaaminen, ei ulkoinen olemus edellä. Ratkaisuna voisivat olla anonyymit tai puolianonyymit rekrytoinnit. Tarpeen olisi myös kirjoittaa auki, mitä valmentaminen eri lajeissa ja eri kohderyhmille on.

Kaipio sanoo, että rekrytoinnin lisäksi on huomioitava myös palkkaus, työolot, häirinnän ehkäiseminen ja uralla etenemisen mahdollisuudet.

– Muutos tapahtuu teoissa. Suunnitelmat ei auta, jos niitä ei noudateta.

Erdoğan on samaa mieltä. Hän kaipaa lisää miehiä tekemään tasa-arvotekoja valmentamisessa ja urheilussa.  

– Tasa-arvo vaatii konkreettisia tekoja, joiden puolesta miehetkin voivat puhua.

Haastattelu on osa Finlands  Svenska Idrottin kanssa toteutettavaa Hållbar idrott -hanketta. Hanketta varten perustetussa verkostossa nostamme esille ja käsittelyyn aiheita, jotka ovat ajankohtaisia urheiluseurojen arjessa ja joista ei välttämättä urheilun sisällä laajemmin uskalleta tai osata puhua.

Artikeln är skriven av Heli Laakkonen

Kategorier:
Hållbar idrottsförening blogi FIN