Liikettä ilman tasa-arvoa? Anti-gender ja tasa-arvon haasteet urheilussa

Kuka saa pelata, ja millä ehdoilla? Liikunnan, urheilun ja kilpailun tulisi juhlistaa reilua
peliä, yhteishenkeä ja toisten kunnioittamista, mutta nyt näiden periaatteiden
noudattaminen on noussut kiivaiden keskustelujen keskiöön. Transurheilijoiden
osallistuminen, naisten oikeudet ja biologian rooli ovat muuttuneet poliittisiksi
lyömävälineiksi, joilla pyritään muovaamaan urheilumaailmaa. Anti-gender-liikehdintä –
sukupuolten tasa-arvoa, tyttöjen ja naisten oikeuksia sekä sukupuoli- ja
seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastustava liike – on ujuttautunut myös urheilun
maailmaan. Mitä tämä tarkoittaa urheilijoille, lajien arvoille ja yhteiskunnalle laajemmin?


Anti-gender-termi voi ymmärrettävästi kuulostaa vieraalle ja hämmentävälle, koska käsite
pohjaa akateemiseen kirjallisuuteen. Yksinkertaisesti anti-gender-termillä tarkoitetaan
kansainvälistä liikehdintää ja aatteellista suuntausta, jossa eri tahot aktiivisesti vastustavat
sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen
oikeuksia. Erityisesti naisten, tyttöjen ja sateenkaari-ihmisten seksuaali- ja
lisääntymisterveyden oikeuksia on kyseenalaistettu maailmanlaajuisesti, esimerkiksi
oikeutta aborttiin on alettu kummastella ja vastustaa. Anti-gender-liikehdintää voi myös
luonnehtia tasa-arvon takapakiksi, sillä jo saavutettuja yhdenvertaisuutta edistäviä
(laki)muutoksia halutaan peruuttaa. (NJKL 2022).


Miten tämä anti-gender-liikehdintä sitten näkyy urheilun piirissä, vai näkyykö se? Tämä on
mielenkiintoinen kysymys, josta haluamme keskustella yhdessä myös teidän urheilun
parissa työskentelevien kanssa. Tiedämme, että anti-gender-liikehdintä on monimutkainen
ilmiö, jonka toimintaa on välillä vaikea tunnistaa. Voisikin sanoa, että anti-gender on kuin
saippua, josta on vaikea saada hyvää otetta ja juuri tästä syystä liikehdinnän muodoista on
vaikea saada tarkkaa selvyyttä urheilussakaan.


Urheilu ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä, vaan on altis kulttuurin ja yhteiskunnan asenteille
ja muutoksille. Anti-gender-liikehdintä on urheilun parissa näkyvintä transurheilijoihin
kohdistuvien kieltojen, sääntöjen ja ryöpytyksen muodossa. Tämän vuoden Pariisin
olympialaisten yksi suurimmista puheenaiheista oli 25-vuotiaan nyrkkeilijän, Imane
Khelifin, sukupuoli. Cis-naisnyrkkeilijä ja olympiavoittaja Khelif joutui vihamielisen
kiusaamisen ja uutisoinnin kohteeksi hänen sukupuoltaan koskevien valheellisten
väittämien vuoksi, joiden mukaan hän olisi trans- tai intersukupuolinen.


Kansainvälinen olympiakomitea otti poikkeuksellisesti kantaa tilanteeseen Khelifin saaman
vihapuheen takia ja ilmoitti, että aiemmin tehtyjä sukupuolitestejä ei tulla enää tekemään.
KOK:n mukaan ”yksinkertaista ratkaisua tilanteeseen ei ole, ja muutoksia tehdään, kun
yhteisymmärrys löytyy.” (YLE 2024).


Naiseus ja naisellisuus nähdään usein valkoisuuden kautta ja sama pätee urheilussa.
Khelifin tapaan myös tennistähti Serena Williams sekä olympiavoittaja Caster Semenya
ovat joutuneet transvihamielisten asenteiden kohteeksi, koska he eivät täytä länsimaisia
valkoisia kauneusihanteita. (GLAAD 2024). Eteläafrikkalainen keskimatkojen juoksija
Semenya myös voitti viime vuonna oikeustaistelun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Oikeuden päätöksessä todettiin Semenyan kokeneen syrjintää, koska häneltä evättiin lupa kilpailla naisen sarjassa 800 metrin matkalla.

Khelif ja Semenya eivät ole ainoita, jotka ovat joutunut vihapuheryöpytyksen kohteeksi sukupuoleen liittyvien valheellisten väitteiden takia. Suomalainen ex-korkeushyppääjä ja transnainen Jade Nyström joutui vain 17-vuotiaana vihapuheen kohteeksi kertoessaan sukupuoli-identiteetistään ja osoittaessaan tukensa ensimmäiselle transsukupuoliselle olympiaurheilijalle Laurel Hubbardille ( YLE 2021).


Huipputason tapausesimerkkien myötä kansainväliset lajiliitot ovat ryhtyneet
tarkastelemaan omia linjauksiaan ja sääntöjään arvokisasarjojen suhteen. Esimerkiksi
kansainvälinen uimaliitto FINA kielsi vuonna 2022 transnaisten osallistumisen naisten
sarjoihin arvokilpailuissa. Samalla FINA myös nosti esiin mahdollisuuden avoimen luokan
perustamiselle naisten ja miesten sarjojen lisäksi, johon transihmiset voisivat osallistua.
FINAn uusi linjaus hyväksyy naisten sarjoihin transnaiset, jotka eivät ole käyneet läpi
”miessukupuolen” murrosikää eli ovat korjanneet sukupuolensa 12 ikävuoteen mennessä.
(YLE 2022). Yksi FINAn linjauksen ongelmallisuuksista liittyy sukupuolen lääketieteelliseen
vahvistamisen. Englannin julkinen terveysjärjestelmä NHS päätti tänä vuonna lopettaa
murrosiän estävien hormonilääkkeiden määräämisen lapsille ja nuorille, joilla on
sukupuolidysforiaa (CNN 2024). Sen sijaan ensisijaisena hoitokeinona NHS suosittelee
psykososiaalista ja psykologista tukea transnuorille. Englantilaisen transnaisuimarin on siis
käytännössä mahdotonta osallistua naisten arvokilpailusarjoihin, koska hänellä ei ole ollut
mahdollisuutta vahvistaa sukupuoltaan lääketieteellisesti ennen 12 ikävuotta.


Myös triathlonin kansainvälinen lajiliitto äänesti vuonna 2022 transsukupuolisia urheilijoita
koskevista säännöistä. Uusien sääntöjen mukaan transnaiset saavat kilpailla naisten
sarjassa, mutta aiempaa tiukemmilla ehdoilla: nyt testosteronitason tulee olla tietyn rajan
alapuolella kahden, ei aiemman yhden, vuoden ajan (HS 2022). Voidaankin pohtia, miksi
sukupuoleen liitetyt ominaisuudet nähdään epäreiluna ja toisia sukupuoleen liittymättömiä
piirteitä ei. Miksi koripalloilijan pituus, uimarin ruumiinrakenne tai kiipeilijän käsien pituus
eivät ole samalla tavoin epäreiluja ominaisuuksia kuin ”hormonaaliset edut”?


Ulossulkeminen ei kuitenkaan jää vain huipputasolle, vaan esimerkiksi Yhdysvalloissa
yliopisto- ja lukiotason urheilussa on vuosina 2021–22 otettu käyttöön osavaltiolakeja,
jotka kieltävät transnaisia ja -tyttöjä osallistumasta oman sukupuolensa mukaisiin sarjoihin.
Huipputason tapausesimerkit ja asenteet matkaavat liukumäen lailla alaspäin vaikuttaen
myös lasten ja nuorten harrastamiseen. Urheilun ja liikunnan pitäisi olla turvallista, reilua ja
tasapuolista kaikille, olivatpa he sitten huippu-urheilijoita tai eivät. Ihmisten ulossulkeminen
urheilusta sukupuoli-identiteetin tai sukupuoleen liittyvien ominaisuuksien perusteella ei ole
hyväksyttävää. Se toistaa ja vahvistaa kapeita käsityksiä sukupuolesta.


Kaikilla ihmisillä, myös trans-, muun- ja intersukupuolisilla, tulee olla oikeus osallistua
urheiluun aina huipputasolta hyvän mielen liikuntaryhmiin asti. Urheilu voi olla
yhdenvertaista ja yhteisöllisyyttä lisäävää, mutta se vaatii meiltä aktiivista puolustusta
arvoille, joita kentillä ja areenoilla juhlimme. On varmistettava, että urheilu ja
harrastaminen pidetään syrjinnästä vapaina!

Katri Jalonen
Sukupuolentutkimuksen maisteriopiskelija (YTM) ja vaikuttamistyön
korkeakouluharjoittelija Naisjärjestöjen Keskusliitossa

Kiinnostuitko aiheesta? Tervetuloa kaikille avoimeen ja maksuttomaan Vastuullinen urheiluseura -verkostotapaamiseen maanantaina 16.12.2024 klo 17.30–19 kuulemaan anti-gender-liikehdinnästä ja keskustelemaan, miten se näkyy ja vaikuttaa urheilussa ja liikunnassa! Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täällä!

Kategorier:
Hållbar idrottsförening blogi FIN