“Ihmiset eivät ymmärrä, miksi joku olisi transihminen” – transtaustaiset lapset ja nuoret kaipaavat urheiluun enemmän tukea 

Finlands Svenska Idrott -järjestön asiantuntija Tarja Krum sanoo, että transihmisten urheilusta puhuttaessa urheilutoimijat odottavat valmista ratkaisua.  
 

– Älä oo niin vaikee. 

Näin kuvailee Alex Oksanen sitä, millaista suhtautuminen transtaustaisiin nuoriin voi toisinaan urheilussa ja liikunnassa olla.  

– Transnuorilla ei saisi olla erilaisia tarpeita kuin muilla. Minullekin on sanottu, että älä ylireagoi. 

Oksanen on 22-vuotias entinen urheilija, joka pelasi ringetteä yhdeksän vuotta 16-vuotiaaksi asti. Oksanen ei vielä tuolloin ajatellut olevansa transihminen, mutta tunsi olevansa joukkueessa silti ulkopuolinen. Nyt Oksanen opiskelee sosiologiaa ja toimii sukupuolivähemmistöjen oikeuksia puolustavan Trasek ry:n kokemusasiantuntijana.  

Oksasen mukaan on yleistä, että translapsi tai nuori joutuu opettamaan muille, kuinka häntä pitäisi kohdella. Oksasen tuntema nuori oli kertonut vanhemmilleen, että hänestä tuntuu pahalta se, että vanhemmat käyttävät hänestä väärää nimeä. Vanhemmat olivat vastanneet, että lapsen täytyy ymmärtää, että heilläkin on todella raskasta. 

– Kenenkään lapsen ei pidä joutua lohduttamaan vanhempiaan siitä, että on vaikea olla hänen vanhempansa. Vanhempien pitää hakea tukea muualta, Oksanen sanoo. 

Tukea translasten vanhemmille tarjoavat esimerkiksi Translasten ja nuorten perheet ry, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus ja Seta.  

Valmentaja ei vain valmenna 

Urheileva transtaustainen lapsi tai nuori ja hänen vanhempansa voivat kaivata tukea myös omalta seuraltaan.  

Oksasen mukaan on keskeistä, että seuran tai joukkueen vastuuhenkilöt saisivat lisää koulutusta yhdenvertaisuudesta ja kantaisivat enemmän vastuuta hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä. 

– Nyt ajatellaan, että valmentaja valmentaa, eikä esimerkiksi halventavaan puheeseen puuttumista nähdä valmentajan tehtävänä. 

Oksanen sanoo, että yhden koulutuksen käyminenkään ei vapauta seuraa vastuusta. Jos lapsi kaipaa sellaisia järjestelyitä, jotka eivät kuulu seuran tavallisiin käytäntöihin, pitäisi asiaa harkita lapsen näkökulmasta.  

–  Tasavertaisuuteen täytyy palata aina uudelleen ja sitä täytyy pohtia aina uudelleen. 

Finlands Svenska Idrottin vastuullisuuspäällikön Tarja Krumin mukaan lasten ja nuorten harrastustoiminta perustuu urheilussa siihen, että kaikki ovat tervetulleita liikkumaan. Krum ehdottaa mahdolliseksi ratkaisuksi sekaryhmiä, joissa lapset voisivat harrastaa sukupuolesta riippumatta. 

–  On väärin, että esimerkiksi kilpaileminen ei onnistu siinä sarjassa, johon lapsi tai nuori kokee kuuluvansa, Krum sanoo. 

Ihmisoikeudet takaavat transihmisille oikeuden urheilla. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä on oikeus osallistua urheiluun ilman syrjintää, Krum muistuttaa. 

Urheilutoimijoiden keskustelu tyssää helposti 

Oksanen ei näe huhtikuussa voimaan tulleen uuden translain juuri vaikuttaneen urheiluun. Oksanen sanoo, että kun vähemmistöjen oikeudet ottavat askeleita eteenpäin, seuraa siitä usein myös takapakkia. Hänen mukaansa keskustelusta puuttuu empatia. Kansanedustajat ovat puhuneet jopa yhteiskunnan peruspilarien murtumisesta.  

– Ihmiset eivät ymmärrä, miksi joku olisi transihminen, ja ajattelevat, että tarkoituksena on vain hyötyminen. Se, että on transihminen, tuo kuitenkin mukanaan enemmän haasteita kuin voittoja, Oksanen sanoo. 

Krumin kokemus on, että nykyistä tapaa luokitella urheilijat kahteen sukupuoleen tietyin perustein kyseenalaistetaan koko ajan enemmän, sillä binäärinen jako naiseen ja mieheen sulkee ovia nykyisiltä ja tulevilta urheilijoilta.  

Aiheesta on keskusteltu jonkin aikaa, mutta sen sijaan että asiaa selvitettäisiin edelleen, pelkkä keskustelu tyssää Krumin mukaan esimerkiksi testosteroniarvoihin.  

– Todetaan, että asia on vaikea ja siihen se sitten jää. Odotetaan, että muualta tulisi ratkaisu. 

Krum peräänkuuluttaa urheilutoimijoiden yhteistyötä. Hyvä esimerkki tästä on EuroGames, joka on erityisesti LGBTQI+-urheilijoille tarkoitettu kilpailu. Esimerkiksi kisojen uintisarjassa kilpailevat naiset, miehet sekä muunsukupuoliset yhdessä. 

Kätevää retoriikkaa 

Kansainvälinen yleisurheiluliitto WA päätti maaliskuussa kieltää transnaisten osallistumisen kansainvälisten kilpailuiden naisten sarjoihin. Myös naisurheilijoiden testosteronirajaa alennettiin. Tämä koskee urheilijoita, joilla on sukupuolikromosomiin liittyvä poikkeavuus. 

Transnaisten osallistumista vastustavat ovat perustelleet tätä sillä, että transurheilijat pyrkivät saavuttamaan menestystä väärin keinoin. Vastustajat ovat myös väittäneet haluavansa puolustaa naisten oikeuksia. Oksanen on toista mieltä. 

– Missään kohtaa ei ole ollut kyse naisista tai naisurheilusta vaan siitä, että ei pidetä transnaisia naisina ja halutaan sulkea heidät ulos naisen määritelmästä. 

Oksanen sanoo, että jos ihmisiä kiellettäisiin osallistumasta esimerkiksi pituuden tai ihonvärin vuoksi, pidettäisiin sitä syrjintänä. Oksasen mukaan on kätevää retoriikkaa kertoa puolustavansa naisten oikeuksia. Usein on kuitenkin kyse ihmisistä, jotka eivät ole kiinnostuneita naisurheilusta tai naisten oikeuksista muissa yhteyksissä.  

Krum puolestaan muistuttaa, että samaa sukupuolta olevat urheilijat eivät ole koskaan täysin tasa-arvoisessa asemassa, vaan esimerkiksi pituudesta voi olla hyötyä joissakin lajeissa. 

Transtaustaisten urheilijoiden ottaminen mukaan eri lajeihin toisi Krumin mukaan mahdollisuuksia: kestävämmän ja vastuullisemman urheilun, johon jokainen on tervetullut osallistumaan sukupuolesta tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta. 

–  Tässä kohtaa kannattaisi hyväksyä se, että muutosta ei pääse karkuun, Krum sanoo. 

Sosiologiaa ja empatiaa omaa kehoa kohtaan 

Sosiologiaa opiskellessaan Oksanen on oppinut ajattelemaan, että sosiaalisen konstruktiot eli hallitsevat ajattelutavat vaikuttavat siihen, kuinka ihmiset mieltävät maailman. Monelle sukupuoli on tärkeä kulmakivi maailman hahmottamisessa, Oksanen pohtii. 

– Kun sitä lähdetään sörkkimään, he kokevat, että todellisuudella leikitään.  

Urheilu on kuitenkin antanut Oksaselle henkilökohtaisesti paljon. 

– Intohimoa, itsevarmuutta, rakkautta ja empatiaa omaa kehoa kohtaan. 

Haastattelu on osa Hållbar idrottsförening – verkosto hanketta. Hanketta varten perustetussa verkostossa nostamme esille ja käsittelyyn aiheita, jotka ovat ajankohtaisia urheiluseurojen arjessa ja joista ei välttämättä urheilun sisällä laajemmin uskalleta tai osata puhua.

Kategorier:
Hållbar idrottsförening blogi FIN